Tapauksessa KKO 2001:74 korkein oikeus otti kantaa siihen, oliko kiinteistössä vallintavirhe siksi, että myyjä ei ollut ilmoittanut ostajille kiinteistöön liittyvästä kaavoitusasiasta.
Marko ja Kati ostivat kiinteistön. Pian kaupan jälkeen selvisi, että kiinteistö kuului kaupanteon aikaisessa yleiskaavaehdotuksessa ja sittemmin kaupanteon jälkeen hyväksytyssä yleiskaavassa rautatiesuunnitelman viheralueeseen. Marko ja Kati vaativat myyjältä hinnanalennusta, sillä he katsoivat kiinteistön arvon olevan rautatiesuunnitelman vuoksi alempi kuin sovittu kauppahinta.
Asia eteni käräjäoikeuden ja hovioikeuden kautta korkeimpaan oikeuteen. Korkein oikeus tarkasteli kaavoitusasiaa ja sen vaikutusta kiinteistöön maakaaren vallintavirhettä koskevien säännösten valossa. Tuomioistuin toi esiin, että kaavaluonnos tai -ehdotus ei välittömästi rajoittanut kiinteistönomistajia käyttämästä tai vallitsemasta kiinteistöään eikä vastaavia rajoittavia vaikutuksia ollut myöskään hyväksytyllä ensimmäisen asteen yleiskaavalla. Kaavalla todettiin kuitenkin olevan tosiasiallista vaikutusta viranomaisten päätöksentekoon, joten korkein oikeus lausui sillä olevan siten välillistä vaikutusta. Oikeudelliseksi ongelmaksi täsmentyi siten se, saattoiko välillinen vaikutus olla maakaaren tarkoittama vallintavirhe.
Korkein oikeus totesi riidatonta olevan, että rautatiesuunnitelman toteuttaminen oli hyvin epätodennäköistä ja että Marko ja Kati olivat saaneet luvan rakentaa kiinteistölle uudisrakennuksen. Korkein oikeus lausui siten ratkaisunaan, että rautatiesuunnitelma ei estänyt ostajia käyttämästä tai vallitsemasta kiinteistöä maakaaressa tarkoitetulla tavalla, joten kiinteistössä ei ollut virhettä. Markon ja Katin kanne hinnanalennuksesta vallintavirheen perusteella hylättiin.
Lue koko ratkaisu:
http://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/2001/20010074