Ostajat olivat löytäneet heitä miellyttävän asunto-osakehuoneiston loppukesästä 2005. Ostajat tekivät saman vuoden syyskuussa asunnosta kirjallisen ostotarjouksen ja allekirjoittivat käsirahasopimuksen myyjän kanssa. Tutustuessaan asuntoon ostajat olivat huomanneet huolestuttavia tummentuneita läiskiä huoneiston keittiössä ja vaatineet kosteusmittauksen tekemistä ennen ostotarjouksen tekemistä. Myyjä ja kiinteistönvälittäjä olivat kuitenkin vakuuttaneet ostajat siitä, että kyseessä oli vain kosmeettinen haitta.
Asunnossa suoritettiin 13.9.2005 katselmus liittyen tulevaan putkiremonttiin. Katselmuksen yhteydessä todettiin, että keittiön ja kylpyhuoneen välisessä seinässä olikin kosteusvaurio ja seinärakenteissa kasvoi hometta. Kosteusvaurio varmennettiin vielä myöhemmässä kosteusmittauksessa. Kosteusvaurioiden paljastuttua asunto-osakeyhtiön lupasi vastata siitä syntyvistä korjauskustannuksista. Ostajat halusivat kuitenkin perääntyä kaupasta. He vaativat maksamaansa käsirahaa takaisin myyjältä. Myyjä ei suostunut antamaan käsirahaa takaisin. Myyjän mukaan ostajat menettivät käsirahan vetäydyttyään kaupasta.
Asia vietiin käräjäoikeuteen. Asuntokauppalain mukaan myyjällä on oikeus pitää käsiraha, jos kauppa jää syntymättä tarjouksen tekijän puolella olevasta syystä. Käräjäoikeus katsoi, ettei ostajilla ollut näytetty olleen oikeutta vetäytyä kaupasta havaitun kosteusvaurion takia, koska kysymyksessä oleva vaurio oli asunto-osakeyhtiön kustannuksella korjattava virhe ja näin ollen ostajille ei olisi aiheutunut virheestä kustannuksia. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.
Asia eteni korkeimman oikeuden käsittelyyn. Korkein oikeus totesi aluksi, että käsirahalla tarjouksen tekijä tarjoutuu alustavasti ostamaan kyseisen asunnon tarjoamallaan hinnalla. Käsirahalla varmistetaan, ettei myyjä myy asuntoaan muille halukkaille. Toisaalta käsiraha varmistaa, että myyjän ei tarvitse markkinoida asuntoa muille. Tarjouksen tekijä menettää käsirahan, jos kauppa jää syntymättä tarjouksen tekijän puolella olevasta syystä. Tarjouksen tekemisen jälkeen havaittu asunnon puutteellinen kunto on tyyppisesimerkki tapauksesta, jossa syy kaupan syntymättä jäämisestä ei ole tarjouksen tekijän puolella.
Korkein oikeus totesi, ettei käsirahan palautuksen perusteena olevaa asunnon kunnon puutteellisuutta tule arvioida samoin kuin asunnon virhettä arvioitaisiin kauppasopimuksen solmimisen jälkeen. Näin ollen, myyjän velvollisuus palauttaa käsiraha ei edellytä, että asunnon tulisi olla kunnoltaan merkittävästi huonompi kuin mitä tarjouksen tekijällä on ollut perusteltua aihetta edellyttää tarjousta tehdessään. Korkein oikeus totesi, että tässä tapauksessa kosteusvaurioiden takia huoneiston kunto on ollut huonompi kuin mitä ostajat ovat tarjousta tehdessään edellyttäneet. Asiassa ei ollut merkitystä sillä, oliko ostajille ollut odotettavissa todellisia kustannuksia vaurioiden korjaamisesta. Korkein oikeus kumosi hovioikeuden tuomion.
