Ostajat olivat ostaneet rivitalohuoneiston hallintaan oikeuttavat asunto-osakkeet myyjiltä vuonna 2000. Kauppahintana oli ollut 820 000 markkaa. Myyjät olivat teettäneet huoneistossa kosteiden tilojen remontin vuonna 1995. Ennen kauppaa huoneistossa suoritettiin tarkastus pintakosteusmittauksilla. Tässä tarkastuksessa selvisi muutama kosteuspoikkeama asunnon kosteissa tiloissa.
Ostajat ilmoittivat myyjille, että harkitsivat kaupasta vetäytymistä kosteuspoikkeamien takia. Toinen myyjistä sai kuitenkin vakuutettua ostajat. Myyjä kertoi, että hän oli korjaustöiden edistymistä seuratessaan havainnut pesuhuoneessa kosteussulkusivelyn ja vedeneristys oli tehty asianmukaisesti. Myyjä myös ilmoitti käsityksensä siitä, että kosteusraportti ei ollut kaikilta osin oikeassa ja että, korjauksen olivat tehneet alan ammattilaiset.
Ostajille selvisi kaupan jälkeen huoneiston kunnon olevan huomattavasti huonompi kuin mitä he olivat odottaneet. Lattioiden ja seinien laatoitus oli tehty määräysten ja hyvän rakennustavan vastaisesti vanhan laatoituksen päälle ilman pohjustusta ja vedeneristystä. Myös WC-tilan lattiasta ja seinien alaosasta oli puuttunut vedeneristys. Asiasta nostettiin kanne käräjäoikeuteen. Myyjät vastustivat kannetta.
Myyjät katsoivat, että reklamaatio oli tehty liian myöhään. Asuntokauppalain mukaan ostaja menettää oikeuden vedota asunnon virheisiin, jollei virheistä ja niihin perustuvista vaatimuksista ilmoiteta kahden vuoden kuluessa kaupan solmimisesta. Tätä aikarajaa ei kuitenkaan sovelleta, jos myyjä on toiminut törkeän huolimattomasti tai kunnianvastaisesti ja arvottomasti. Reklamaatio oli tehty vuonna 2003, eli kolme vuotta kaupanteon jälkeen. Ostajat kuitenkin vetosivat myyjien kunnianvastaiseen ja arvottomaan menettelyyn, koska ilman myyjän vakuuttelua vedeneristyksen olemassaolosta, he eivät olisi tehneet kauppaa.
Sekä käräjäoikeus, että hovioikeus, katsoivat kyseessä olleen kunnianvastainen ja arvoton menettely myyjän taholta. Myyjät tuomittiin maksamaan hinnanalennusta ostajille.
Asiasta valitettiin korkeimpaan oikeuteen. Myyjä oli asian käsittelyn yhteydessä ilmoittanut, ettei hänellä ollut tosiasiallista tietoa vedeneristysten olemassaolosta ja hän oli kertonut ostajille vain oman vilpittömän näkemyksensä. Korkein oikeus totesi, ettei asiassa esitetyn näytön perusteella voida tehdä sellaista johtopäätöstä, jonka mukaan myyjä olisi tahallisesti antanut ostajille paikkaansa pitämätöntä tietoa vedeneristyksen olemassaolosta. Korkein oikeus kuitenkin myös totesi, että perustelemalla vedeneristyksen olemassaoloa omilla havainnoillaan ja sen tekijöiden ammattitaidolla, on myyjä antanut ostajille selvästi ja varauksetta sellaisen kuvan, että hän tosiasiassa tiesi vedeneristyksen asennetuksi. Näin ollen hovioikeuden lopputulosta ei muutettu.
