Ostajat olivat ostaneet vuonna 1981 rakennetun omakotitalon ja sen tontin vuokraoikeuden loppuvuodesta 2015. Kauppahinta oli ollut 135.000 euroa. Ennen kauppaa omakotitalossa suoritettiin kuntotarkastus, jossa ei löydetty mitään tavallisesta poikkeavaa. Kuitenkin keväällä 2018 ostajat huomasivat, että lamppujen läpiviennistä tippui vettä sisätiloihin. Tarkemmin asiaa tutkittuaan ostajille selvisi, että rakennuksen yläpohjan eristetilassa oli kosteus- ja homevaurioita.
Tutkimuksissa kosteusvaurion katsottiin syntyneen, kun yläpohjan eristevillojen päälle asennettuun kovalevyyn tiivistynyt kosteus kasteli eristevillat. Ostajat nostivat asiasta kanteen käräjäoikeuteen vaatien 25.000 euron hinnanalennusta. Ostajien vaativat ensisijaisesti korvausta sillä perusteella, että myyjät olivat jättäneen kertomatta yläpohjan korjaustarpeesta (ns. tiedonantovirhe). Toissijaisesti talossa katsottiin olevan ns. salainen virhe, josta myyjät eivät itsekään olleet tietoisia.
Myyjien mukaan yläpohja oli kunnossa kauppaa tehdessä ja kosteusvaurio oli syntynyt myöhemmin. Myyjät pitivät myös vaatimusta ylimitoitettuna. Heidän mukaansa korjauskustannukset olisivat n. 1000 euroa, eikä kyse ole merkittävästä virheestä. Myyjät myös nostivat esille ilmanvaihtokoneen, jonka huonosta kunnosta oli maininta kuntotarkastusraportissa, ja jota ostajat eivät olleet korjanneet. Myyjien mukaan viallinen ilmanvaihtokone on voinut vaikuttaa vaurion muodostumiseen.
Virheen katsottiin johtuvan yläpohjan höyrynsulun epätiiviydestä. Käräjäoikeus katsoi, että vaikka kosteusvauriot eivät olisi olleet olemassa kaupantekohetkellä, niiden syy oli ollut. Käräjäoikeus myös katsoi, etteivät myyjät olleet tietoisia virheestä ennen kauppaa. Kyseessä oli siis ns. salainen virhe. Käräjäoikeus totesi, ettei näyttöä ollut ilmanvaihtokoneen vaikutuksesta vahinkojen syntyyn.
Jotta salainen virhe tulee myyjän vastattavaksi, sen tulee olla merkittävä. Käräjäoikeus arvioi, että korjauskustannukset olivat n. 25.000 euroa, joka oli n. 18 % kauppahinnasta. Virheen ei katsottu olevan sellainen, johon ostajien olisi tullut talon iän ja kunnon perusteella varautua. Jos ostajat olisivat olleet tietoisia virheestä, he eivät luultavasti olisi ostaneet taloa tai ainakin kauppa olisi tehty alemmasta hinnasta. Käräjäoikeus totesi virheen olevan merkittävä ja päätyi tuomitsemaan ostajille hinnanalennusta 24.000 euroa. Ostajien oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeus tuomitsi myyjät korvaamaan n. 2/3 osaa. Tämän johtui siitä, että vaikka ostajat olivat voittaneet kanteen, ostajien väite tiedonantovirheestä ei ollut menestynyt.
Myyjät valittivat käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota virheen osalta. Hovioikeus tuomitsi sen sijaan myyjän korvaamaan kaikki ostajan oikeudenkäyntikulut, koska kanneperuste tiedonantovirheen ja salaisen virheen osalta oli sama, eikä todistelu poikennut paljoakaan tiedonantovirheen ja salaisen virheen osalta.
