Ostaja osti itselleen ja perheelleen omakotitalon myyjiltä 82.000 euron kauppahintaan vuonna 2017. He muuttivat kiinteistölle saman vuoden heinäkuussa. Pian muuton jälkeen ostajan perhe alkoi oireilla tavalla, joka viittasi homeongelmiin. Tarkemman tutkimisen jälkeen selvisi, että rakennuksen vesikatto vuosi. Tämä vuoto oli aiheuttanut kosteusvaurion rakennuksessa.
Kun ostaja ei päässyt asiasta sovintoon myyjien kanssa, hän nosti kanteen käräjäoikeuteen vaatien kaupan purkua. Ostaja katsoi, että kiinteistössä oli kosteusvaurion lisäksi rakennusvirhe katossa ja alapohjassa. Myyjien mukaan katon ja alapohjan rakenteet olivat rakennusajalleen tyypillisiä, eikä niissä näin ollen ollut laatuvirhettä. Kattovuodon osalta myyjät totesivat, että ostaja oli laiminlyönyt tarkastusvelvollisuutensa ja näin ollen menettänyt oikeuden vedota virheeseen. Myyjien mukaan ennen kauppaa tehty kosteustarkastus, jossa katon korjaustarpeista huomautettiin, oli luonut ostajalle erityisen tarkastusvelvollisuuden katon suhteen.
Käräjäoikeus katsoi, ettei katossa tai alapohjassa ollut sellaista rakennusvirhettä, joka katsottaisiin kiinteistön laatuvirheeksi. Käräjäoikeus totesi kosteusvaurioiden olleen talossa jo ostamisen aikana ja kiinteistössä näin olevan laatuvirhe. Käräjäoikeus kuitenkin katsoi, että ostajan saama kuntotarkastusraportti, jossa oli kuvattu piipussa ja sen ympärillä lattiassa olevaa kosteutta sekä esitetty korjaus ja lisätutkimussuosituksia, muodosti ostajalle erityisen selonottovelvollisuuden. Käräjäoikeus katsoi ostajan laiminlyöneen tämän selonottovelvollisuuden ja hylkäsi kanteen.
Asiasta valitettiin hovioikeuteen. Hovioikeus katsoi käräjäoikeuden kanssa yhteneväisesti talon laatuvirheen ja ostajan erityisen selonottovelvollisuuden osalta. Toisin kuin käräjäoikeus, hovioikeus katsoi myyjän menetelleen kunnianvastaisesti ja arvottomasti. Ennen riidanalaista kauppaa myyjät olivat neuvotelleet toisen ostajan kanssa. Tämä ostaja oli lähettänyt ammattilaisen tutkimaan asuntoa. Ammattilainen oli havainnut kosteusvaurioon viittaavia seikkoja yläpohjassa ja suositellut yläpohjan purkamista ja rakentamista uudelleen. Myyjät eivät olleet maininneet tästä ostajalle. Kunnianvastaisen ja arvottoman menettelyn takia ostajalla oli oikeus vedota virheeseen selonottovelvollisuuden laiminlyönnistä huolimatta.
Maakaaren mukaan virheen on oltava olennainen, jotta ostajalla on oikeus kaupan purkamiseen. Korjauskustannukset tässä tapauksessa arvioitiin 30.000-60.000 välille ja talossa asuminen aiheutti asukkaille terveyshaittoja. Ostaja ei olisi ostanut taloa edes alennettuun hintaan, jos olisi ollut tietoinen vaurioista. Hovioikeus katsoi virheen olevan olennainen ja purki kaupan.
