Turun hovioikeuden kesäkuussa 2014 ratkaisemassa tapauksessa oli kyse kiinteistön kaupan purkamisesta kosteusvaurion takia. Myyjät olivat ostaneet talon kesällä 2007 ja alkaneet sitä tämän jälkeen omatoimisesti remontoimaan. He olivat mm. uusineet käyttövesi ja viemäristöputkistoa, uusineet keittiön sekä rakentaneet kellarikerrokseen sauna- ja pesuhuonetilat. He olivat muuttaneet taloon 2008 ja alkaneet sen jälkeen suorittaa remontteja yläkerran huoneissa, johon oli lisätty ennen sieltä puuttunut lämmitys.
Alkuvuonna 2010 myyjät ovat myyneet kiinteistön eteenpäin ostajille. Tämän jälkeen ostajat totesivat uudessa kodissaan erinäisiä laatuvirheitä. Talon yläpohja oli kosteusvaurioitunut, talon vesivaraajahuoneen seinästä löytyi mikrobikasvustoa ja keittiön lattiarajassa oli havaittu ilmanvuotoa. Näistä syistä ostajat nostivat kanteen myyjiä vastaan käräjäoikeudessa vaatien kaupan purkamista. Myyjät vastasivat vaatien kanteen hylkäämistä. Myyjien mukaan talo oli iäkäs, yli 60-vuotta vanha, ja he olivat ilmoittaneet ostajille katon lisäeristystarpeesta ennen kauppaa. Ostajat eivät myöskään olleet tarkastaneet yläpohjaa ennen kaupan tekemistä ja olivat näin menettäneet oikeuden vedota virheeseen. Mikrobikasvusto vesivaraajahuoneessa ei ollut riittävä virhe kaupan purkamiseen.
Käräjäoikeudessa kuultiin rakennusalan asiantuntijatodistajaa, jonka mukaan yläpohjan kosteusvaurio johtui myyjien vuonna 2009 tekemästä remontista, joka oli tehty puutteellisesti. Käräjäoikeus totesi, että remontin tekijä on velvollinen selvittämään, miten remontti tulee tehdä. Näin ollen myyjien olisi pitänyt tietää ja ilmoittaa ostajille, että yläkerran huoneet eivät sovellu asumiskäyttöön. Myyjä ei voi vedota tietämättömyyteensä tällaisessa tilanteessa. On myös todennäköistä, että kosteusvaurio syntyi vasta kaupan jälkeen. Tällöin sillä seikalla, että ostajat eivät olleet tarkastaneet yläpohjaa, ei ollut väliä.
Vesivaraajahuoneen mikrobikasvuston osalta käräjäoikeus totesi, ettei myyjiltä voinut edellyttääkään tietoisuutta tästä mikrobikasvustosta. Käräjäoikeus katsoi, että kyseessä oli ns. salainen virhe. Tällaista virhettä ostajat eivät olisi voineet havaita ennen kaupan tekemistä, jolloin sillä seikalla, ettei vesivaraajahuonetta ollut tarkastettu ostajien toimesta, ollut väliä. Ilmavuotojen osalta, käräjäoikeus totesi, että yksittäinen ilmavuoto ei vaikuta kauppaan siten, että kysymyksessä olisi maakaaren tarkoittama laatuvirhe. Paneelien osalta katsottiin, että ostajat olivat tarkastaessaan rakennuksen huolellisesti voineet huomata virheet näiden osalta. Näin ollen paneelien virheisiin ei voinut vedota laatuvirheenä.
Käräjäoikeus katsoi, että huomioon ottaen korjauskustannusten määrä suhteessa kauppahintaan sekä talon asumiskelvottomuus korjausten aikana, oli kauppa tuomittava puretuksi. Hovioikeus yhtyi käräjäoikeuden perusteluihin koskien kiinteistön virheitä ja piti käräjäoikeuden ratkaisun voimassa. Yksi hovioikeuden jäsen jätti asiassa eriävän mielipiteensä, jonka mukaan virheet eivät olleet siten olennaisia, että ne olisivat oikeuttaneet kaupan purkamiseen.
Ostajat olivat myös vaatineet vahingonkorvausta myyjiltä heidän maksamastaan asuntolainan korosta. Koska kaupan purkamisen yhteydessä myyjät maksavat korkoa palautettavalle kauppahinnalle, katsoivat käräjäoikeus ja hovioikeus molemmat, että vahingonkorvaus myös asuntolainan korosta tarkoittaisi kaksinkertaista korvausta kauppasumman korolle. Tällainen vahingonkorvaus olisi ns. rikastumiskiellon vastaista. Hovioikeus myös totesi, ettei asuntolainan korolla ole syy-yhteyttä myyjän toimintaan ja se on näin sellainen ennalta arvaamaton seuraus, josta ei voi vaatia vahingonkorvauksia. Vahingonkorvausvaatimus hylättiin asuntolainan koron osalta.
