Ostajat olivat ostaneet myyjiltä vuonna 1982 rakennetun omakotitalokiinteistön elokuussa 2010. Ennen kaupan suorittamista omakotitalossa oli tehty kuntotarkastus, jonka mukaan rakennus oli hyvin hoidettu ja ikäisekseen hyvässä kunnossa. Kuntotarkastuksen yhteydessä tehdyt kosteusmittaukset eivät osoittaneet poikkeavia arvoja. Ostajat olivat kaupan jälkeen muuttaneet taloon asumaan. Ostajat olivat muuton jälkeen alkaneet suorittaa talossa pieniä korjauksia, joiden tarve kuntotarkastusraportissa oli mainittu. Tällöin he olivat huomanneet talossa olevat tummenneet tiivisteet ja lattian alta tulevan pahan hajun. Ostajat olivat myös alkaneet sairastella. Ostajat olivat muuttaneet pois asunnosta tammikuussa 2010 terveystarkastajan kehotuksesta.
Ostajat nostivat asiassa kanteen käräjäoikeuteen, vaatien kaupan purkua. Käräjäoikeuden mukaan ostaessa lähes 30 vuotta vanhaa taloa, tulisi ostajien varautua siihen, etteivät esim. talon pesutilat ole uutta vastaavassa kunnossa. Ostajat olivat kuitenkin tapauksessa teettäneet kuntotarkastuksen ja olleet mukana kuntotarkastuksen toteuttamisessa. Kuntotarkastuksessa todettiin vain pieniä korjaustarpeita ja ostajilla ei ollut mitään syytä olla luottamatta kuntotarkastukseen. Käräjäoikeus totesi, että asiantuntijalausuntojen perusteella voidaan arvioida talon korjauskustannuksiksi vähintään 100.000 euroa. Kauppahinta oli 149.000 euroa. Talo oli asumiskelvoton. Näin ollen vahinko on niin suuri, että kauppa määrätään purettavaksi.
Myyjät valittivat ratkaisusta hovioikeuteen. Heidän mukaansa ostajien olisi tullut ottaa talon ikä huomioon. Ostajien ostaessa talon 1980-luvulta, heidän olisi tullut varautua siihen, että rakennuksen alapohjassa on korjaustarvetta. Myyjät myös valittivat korjauskustannusten arvioimisesta yläkanttiin. Heidän mukaansa kustannukset olisivat lähempänä 20.000-25.000 euroa, eivätkö 100.000 euroa.
Kiinteistön kaupan voi purkaa, jos kiinteistön virhe on olennainen. Hovioikeus toteaa, että virhettä on arvioita kokonaismerkityksen perusteella objektiivisin perustein. Virhe katsotaan olennaiseksi, jos ostaja ei voi käyttää kiinteistöä aikomallaan tavalla, eikä kiinteistöä voida korjata kohtuullisessa ajassa ja kohtuullisin kustannuksin. Tässä tapauksessa kiinteistö ei ole ollut asuttavassa kunnossa. Hovioikeus arvioi, asiantuntijalausuntojen perusteella, korjauskustannuksiksi vähintään 60.000 euroa. Oikeuskäytännössä kaupan purkuun oikeuttavana korjauskustannusten määrää on pidetty, kun ne ovat n.30 % kauppahinnasta. Virheiden korjaamisesta syntyvää tasonparannusta, sekä arvonnousua ja käyttöiän pidennystä, ei oteta huomioon arvioitaessa oikeutta purkaa kauppa. Näillä perustein hovioikeus katsoi, että kiinteistön kauppa tuli tuomita purettavaksi.
