Tapauksessa KKO 2004:78 korkein oikeus otti kantaa siihen, mikä vaikutus vastuunrajoituslausekkeella oli ostajien oikeuteen vaatia hinnanalennusta virheiden perusteella.
Ari ja Kristiina olivat sopineet kiinteistön kaupasta kauppakirjalla, johon oli otettu kiinteistön kuntoa koskeva ehto. Ehdossa todettiin muun muassa, että kunto- ja kosteuskartoituksen yhteydessä rakennuksessa oli havaittu kosteutta ja että ostajat tästä tiedosta huolimatta ottaa kaupan kohteen vastaan siinä kunnossa, jossa se oli heille viimeksi esiteltäessä. Ehdossa todettiin myös, että myyjä ei ole vastuussa havaituista vaurioista tai puutteellisuuksista.
Kaupanteon jälkeen kävi ilmi, että rakennuksessa oli virheitä. Ari ja Kristiina nostivat kanteen ja esittivät myyjälle vaatimuksia virheiden perusteella. Asia tuli korkeimman oikeuden ratkaistavaksi, jossa arvioitiin etenkin sitä, oliko Arin ja Kristiinan katsottava kauppakirjaan sisältyneen vastuunvapauslausekkeen johdosta luopuneen oikeudestaan vedota kiinteistön virheisiin.
Asiaa pohtiessaan korkein oikeus kävi läpi maakaaren säännöksiä, joihin liittyen se muun muassa toi esiin, että ostajan tietoisuus kunto- ja kosteuskartoituksessa havaituista seikoista asettaa ostajalle tavallista laajemman selonottovelvollisuuden. Tässä tapauksessa Ari ja Kristiina eivät kuitenkaan olleet laiminlyöneet selonottovelvollisuuttaan, sillä virheiden havaitseminen oli edellyttänyt sellaisia toimia, joihin he eivät edes ilman myyjän lupaa olisi saaneet ryhtyä.
Vastuunrajoituslausekkeen osalta korkein oikeus totesi, että maakaaren mukaan ostajan oikeutta vaatia hinnanalennusta laatuvirheen perusteella voidaan rajoittaa vain sopimalla yksilöidysti siitä, miten asema poikkeaa laissa säädetystä. Korkein oikeus katsoi, että kauppakirjaan otettu ehto ei tässä tapauksessa ollut riittävän yksilöity. Näin ollen Arilla ja Kristiinalla oli vastuunrajoituslausekkeen estämättä oikeus vaatia hinnanalennusta virheiden johdosta.
Lue koko ratkaisu:
http://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/2004/20040078
