Ostajat olivat ostaneet myyjiltä kiinteistön ja sillä sijaitsevat rakennukset vuoden 2012 tammikuussa. Keväällä 2017 ostajat alkoivat epäillä talon rakenteissa olevan kosteusvaurioita. Ostajat teetättivät kosteusvauriotutkimuksen kesällä 2017. Tutkimuksessa selvisi, että talossa tosiaan oli kosteus- ja mikrobivaurioita, muun muassa välipohja- ja alapohjarakenteissa sekä ulkoseinä- ja julkisivurakenteissa. Ostajat reklamoivat asiasta myyjille samana kesänä.
Maakaaren mukaisesti ostajan tulee ilmoittaa myyjälle kiinteistön laatuvirheestä viiden vuoden kuluessa siitä, kun kiinteistön hallinta on luovutettu, tai hän menettää oikeutensa vedota siihen. Myyjä ei kuitenkaan vapaudu vastuusta, jos hän on menetellyt kunnianvastaisesti ja arvottomasti tai törkeän huolimattomasti. Tässä tapauksessa ostajat olivat reklamoineet laatuvirheistä vasta viiden vuoden jälkeen. Ostajat kuitenkin katsoivat, etteivät he olleet menettäneet oikeutta vedota virheisiin myyjän kunnianvastaisen ja arvottoman menettelyn vuoksi.
Ostajien mukaan myyjät olivat tietoisesti antaneet heille virheellistä tietoa siitä, että kaikki talossa myyjien omistusaikana vuonna 2005 havaitut laaja-alaiset kosteus- ja lahovauriot olisi korjattu. Tämän lisäksi myyjät eivät olleet kertoneet, että he olivat nostaneet vuonna 2005 havaittujen kosteus- ja lahovaurioiden perusteella kanteen talon edellisiä omistajia kohtaan vaatien kaupan purkua. Kanne päättyi asian sopimiseen, niin että myyjille maksettiin n. 20.000 euroa hinnanalennuksena.
Myyjät kiistivät kanteen. Heidän mukaansa ostajilla oli käytössään kuntotarkastusraportti, josta selvisi, että talo oli käyttöikänsä päässä ja, että piilevien vaurioiden mahdollisuutta ei voinut sulkea pois. Myyjät myös kiistivät väittäneensä, että kosteus- ja lahovauriot oli kokonaan korjattu tai, että he olisivat salailleet nostamaansa kannetta talon edellisiä omistajia vastaan. Myyjien mukaan esittelytilaisuudessa käytettävissä oli talokansio, joka sisälsi tietoja vuonna 2005 tehdystä virheiden kartoituksesta, myyjien tekemistä korjauksista ja myyjien aikaisempaa omistajaa vastaan nostamasta riita-asiasta.
Käräjäoikeus katsoi, että myyjät eivät olleet suoraan antaneet väärää tietoa kaupan kohteesta tai salanneet tiedossaan olevaa kiinteistön virhettä, vaikka kaikkea tietoa ei ollut annettu alkuperäisessä laajuudessaan ja asiantuntijatasolla myyjien itsensä toimesta. Käräjäoikeus hylkäsi kanteen myöhästyneenä. Asiasta valitettiin hovioikeuteen.
Hovioikeus katsoi, että ostajat ovat voineet kuntotarkastuksessa esitetyn perusteella luottaa siihen, että vuonna 2005 vaurioituneet rakenteet oli kunnostettu asianmukaisesti. Myyjät eivät olleet käyneet tarkemmin talokansion sisältöä läpi ostajien kanssa, vaikka kansio olikin ollut esillä esittelytilaisuudessa. Kansio sisälsi 300-400 kiinteistöön liittyvää asiakirjaa sekalaisessa järjestyksessä. Hovioikeus totesi, ettei ostajilla ei ollut kuntotarkastusraportin perusteella syytä tutkia talokansiota tarkemmin, eikä talokansion perusteella olisi voinut vaivatta saada kokonaiskuvaa talossa suoritetuista korjauksista.
Hovioikeus katsoi, että tarkat tiedot aikaisemmista kosteus- ja lahovaurioista, niiden johdosta annetuista korjaussuosituksista ja niiden johdosta tehdyistä korjauksista sekä aikaisemmasta oikeudenkäynnistä olivat olleet olennaisia kauppaan vaikuttavia tietoja. Myyjät olivat näin ollen poikenneet tiedonantovelvollisuuden osalta selvästi siitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä. Myyjien menettely katsottiin kunnianvastaiseksi ja arvottomaksi. Tuomio kumottiin ja asia palautettiin käräjäoikeuteen.
