Ostaja oli ostanut asuinkiinteistön 80.000 euron kauppahinnalla vuonna 2006. Ennen kauppaa kohteessa oli tehty kosteusmittaus, jossa mm. havaittiin tummumista ullakon laudoissa ja entisen jääkaapin kohdalla. Kauppakirjassa sovittiin, ettei myyjä vastaa kosteusmittauksessa ilmenneistä vaurioista. Kesällä 2009 ostaja huomasi kattotuoleissa homevaurioita. Ostaja teetti tarkemman selvityksen vaurioista, jolloin selvisi, että koko vesikatto piti uusia kosteusvaurioiden takia.
Ostaja nosti kanteen käräjäoikeuteen vaatien n. 11.000 euron hinnanalennusta. Myyjä vastasi vaatien kanteen hylkäämistä. Myyjän mukaan kyseessä oli ns. salainen virhe eikä kiinteistö poikennut merkittävästi siitä mitä siltä voitiin edellyttää, ottaen huomioon talon ikä ja siitä tehty kosteusmittaus. Ostajalle oli erityinen selonottovelvollisuus rakennuksen kunnosta kosteusjälkien ja ammattikokemuksensa perusteella (ostajalla oli LKV-tutkinto ja hän oli toiminut kiinteistönvälittäjänä). Lisäksi kauppakirjan vastuunrajoituslauseke sulki vastuun pois kosteusmittauksessa havaituista virheistä. Myyjä myös kiisti hinnanalennuksen määrän vedoten tasonparannukseen rakennuksessa korjaustöiden seurauksena.
Käräjäoikeus totesi, ettei ostajalle ollut syntynyt erityistä selonottovelvollisuutta. Ostajalle oli ilmoitettu, että katto oli uusittu 17 vuotta sitten, eikä ostajan ammatti kiinteistönvälittäjänä luonut hänelle erityistä selonottovelvollisuutta rakennuksen kunnosta. Käräjäoikeus totesi korjauskustannusten olevan, tasonparannus ja arvonnousu huomioon otettuna, yli 9000 euroa. Käräjäoikeuden mukaan oikeuskäytännössä virhettä on pidetty merkityksellisenä, jos kustannukset ylittävät 10 % kauppahinnasta. Käräjäoikeus totesi, että kiinteistö on salaisen virheen takia poikennut siitä mitä vastaavanlaiselta kiinteistöltä kauppahinta ja muut olosuhteet huomioon ottaen perustellusti edellyttää ja tuomitsi myyjän maksamaan hinnanalennusta 9 056 euroa.
Myyjä valitti asiasta hovioikeuteen. Hovioikeus totesi, että asunto on ollut laadultaan merkittävästi huonompi kuin ostajalla on ollut perusteltua aihetta edellyttää ottaen huomioon sen ikä ja hinta. Vaikka kosteusmittaus onkin antanut viitteitä paljastuneesta kosteusvauriosta (tummuminen), ei se antanut ostajille syytä epäillä kattotuolien ja umpilaudoituksen lahoutta tai yläpohjan laajaa kosteusvauriota. Vaurioiden huomaaminen olisi edellyttänyt rakenteiden purkamista. Hovioikeus katsoi, ettei ostajalla ollut syytä tällaiseen erityiseen selonottovelvollisuuteen.
Kauppakirjan mukaan myyjän vastuuta rajoitettiin kuntotarkastuksessa ilmenneiden vikojen osalta. Koska tarkastuksessa ei todettu kosteusvaurioita eikä suositeltu jatkotoimenpiteitä yläpohjan osalta, ei vastuuta katsottu rajoitetun näiden vaurioiden osalta. Hovioikeus myös katsoi, että käräjäoikeus oli arvioinut tasonparannuksen osuuden korjauskustannuksista oikein. Käräjäoikeuden tuomiota ei muutettu.
