Näiltä sivuilta löydät tietoa home- ja rakennusvirheistä kiinteistö- ja asuntokaupoissa sekä niihin erikoistuneista asianajotoimistoista ja homekoiratutkijoista.

Vastuunrajoitusehdon riittävä yksilöinti (KKO 2009:31)

Tapauksessa KKO 2009:31 korkein oikeus otti kantaa siihen, minkälainen on kattava vastuunrajoitusehto, ja siihen, milloin ostajalle syntyy erityinen syy tarkistaa rakennuksen kunto ennen kauppaa.

Marianna oli vuonna 2003 ostanut Antilta kiinteistön vuokraoikeuden sillä olevine rakennuksineen 127 500 euron kauppahinnasta. Rakennuksessa oli tehty kaupan yhteydessä kuntotarkastus, jonka mukaan rakennuksessa ei ollut kosteusvaurioita eikä ulkopuolista kosteusrasitusta. Raportissa oli mainittu, että vesikatteessa oli katteen alustastaan irtoamisesta johtuvia poimuja, jotka aiheuttivat katteelle ylimääräisen vaurioitumisriskin. Mariannan myytyä kohteen eteenpäin oli rakennuksen yläpohjassa todettu laaja kosteusvaurio.

Marianna nosti kanteen käräjäoikeuteen, jossa vaati hinnanalennusta 28 500 euroa korkoineen Antilta. Antti kiisti kanteen. Hänen mukaansa rakennuksen yläpohja ei ollut kunnoltaan poikennut siitä, mitä rakennusaikaan huomioon ottaen voitiin olettaa.

Käräjäoikeus tuomitsi ratkaisun Mariannan hyväksi. Käräjäoikeuden mukaan Marianna oli voinut luottaa asiantuntijan tekemään kuntotarkastusraporttiin eikä hänen tarvinnut suorittaa tavanomaisesta poikkeavia toimia rakenteiden kunnon tarkastamiseksi. Hovioikeus päätyi päinvastaiseen ratkaisuun. Sen mukaan kauppakirjassa todettiin, ettei myyjä vastaa kuntotarkastuksessa ilmenneistä virheistä ja tarkastuksessa ilmoitettu vaurioitumisriski aiheutti Mariannalle erityisen syyn tarkastaa rakennuksen kunto.

KKO lausui, että vastuunrajoitus kauppakirjassa koski vain kuntotarkastusraportissa mainittuja vaurioita. Myyjän vastuunrajoitus tulee olla yksilöity tarpeeksi tarkasti, jotta se on pätevä. Vaikka kuntotarkastusraportti viittasi vaurioitumisriskiin vesikatteen poimujen takia, ei siinä ollut mainittu yläpohjan kosteusvauriota. Yläpohjan kosteusvaurio ei ollut siis rajattu kauppakirjassa myyjän vastuun ulkopuolelle.

Mariannalla ei ollut myöskään laiminlyönyt tarkastusvelvollisuuttaan. Yläpohjatilan tarkastaminen olisi nimittäin edellyttänyt tässä tapauksessa rakenteiden purkamista. Rakenteiden purkaminen on sellainen tavanomaisesta poikkeava toimenpide johon ostajan ei tarvitse ryhtyä ilman erityistä syytä. Koska kuntotarkastusraportissa ei havaittu tai epäilty katon vuotamista, ei Mariannalla ollut erityistä syytä ryhtyä poikkeuksellisiin toimenpiteisiin yläpohjan kunnon selvittämiseksi. KKO määräsi Antin suorittamaan hinnanalennusta Mariannalle kauppaan liittyvän laatuvirheen vuoksi.