Näiltä sivuilta löydät tietoa home- ja rakennusvirheistä kiinteistö- ja asuntokaupoissa sekä niihin erikoistuneista asianajotoimistoista ja homekoiratutkijoista.

Vastuunrajoitusehto ja kaupan purkaminen (Helsingin HO 7.4.2020)

Ostajat A ja B olivat vuoden 2013 joulukuussa ostaneet kuolinpesälle kuuluvan Espoossa sijaitsevan huoneiston, johon kuului myös autotalli. Yksi kuolinpesän osakkaista on toisen ostajan, henkilö A:n isä, ja myös muut kuolinpesän osakkaat ovat A:n sukulaisia. Asunnon kauppahinta oli yhteensä 345.000 euroa. Ostajat olivat tarjouksessaan ehdottaneet kaupan tekemistä myyjät vastuusta vapauttaen. Tämän johdosta kauppakirjassa oli erikseen sovittu, ettei ostajilla ollut reklamaatio-oikeutta.

Kaupanteon jälkeen asunnossa ja myös muissa taloyhtiön asuinnoissa ilmeni laajamittaisia kosteus-, home- ja mikrobivaurioita, joista aiheutui terveyshaittaa. Ilmenneiden vaurioiden johdosta ostajat nostivat myyjiä vastaan asuntokaupan purkamista koskevan kanteen käräjäoikeudessa. Ostajien kanteen perusteena olivat asunnossa ilmenneet kosteus-, home- ja mikrobivauriot.

Käräjäoikeus totesi tuomiossaan, että kauppakirjan ehto reklamaatio-oikeudettomasta kaupasta oli mitätön. Tämän perusteella käräjäoikeus totesi kaupan olevan purettu ja velvoitti myyjät palauttamaan ostajille kauppahinnan, sekä suorittamaan heille korvausta korkoineen. Myyjät valittivat asiasta Helsingin hovioikeuteen, joka myönsi asiassa jatkokäsittelyluvan.

Hovioikeus arvioi pääasiassa sitä, oliko kauppakirjan vastuunrajoitusehtoa pidettävä pätevänä. Arvioinnin kohteena oli lisäksi se, mikä merkitys kaupan syntymiseen johtaneilla olosuhteilla oli asiassa ja olivatko ostajat saaneet hinnanalennusta vastuunrajoitusehdon vuoksi.

Hovioikeudessa todettiin riidattomaksi, että ostajat olivat itse ehdottaneet kaupan tekemistä ilman reklamaatio-oikeutta ja kaupan osapuolet olivat siten sopineet reklamaatio-oikeudettomasta kaupasta. Riidatonta oli myös se, että kaupanteon jälkeen taloyhtiön asunnoissa oli todettu alapohjarakenteiden ja seinien alajuoksujen kosteus- ja mikrobivauriot.

Hovioikeus arvioi kauppakirjan vastuunrajoitusehtoa ja sen pätevyyttä. Vastuunrajoitusehdon pätevyyttä arvioitaessa lain esitöiden mukaan on huomioitava se, että ostaja tietää, miten myyjän vastuu poikkeaa laissa säädetystä ja mitä taloudellisia seuraamuksia myyjän vastuun rajoittamisesta voi hänelle olla. Hovioikeuden mukaan ostajien oli täytynyt ymmärtää, mitä heidän itsensä käyttämä ilmaisu ”kuolinpesä vapautuu kaikista asuntoon liittymistä vastuista” ja kaupan tekeminen ilman reklamaatio-oikeutta tarkoittivat, ja että kuolinpesän osakkaat suostuivat alihintaiseen kauppaan juuri tämän vastuusta vapauttavan ehdon vuoksi.

Ostajat olivat olleet kaupantekohetkellä tietoisia asunnon korjaustarpeista ja siihen liittyvistä piilevistä riskeistä. Täten hovioikeus katsoi ratkaisussaan, että ostajat olivat sitoutuneet kantamaan riskin kaupan jälkeiseltä ajalta ilmenneistä virheistä, eivätkä täten voineet vedota kaupan jälkeen paljastuneisiin lisäkustannuksiin tai korjaustoimiin. Hovioikeuden mukaan vastuunrajoitusehto oli täysin yksiselitteinen, ja siten ostajat eivät voineet vedota virheenä alapohjan kosteus- ja mikrobivaurioihin. Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden asiassa antaman tuomion ja hylkäsi ostajien kanteen. Tuomio on lainvoimainen.