Matti ja Tiina ovat vuosia pienessä rivitalokaksiossa asuneena päätyneet yhteiseen ratkaisuun – lisätilaa tarvitaan. Perheenlisäystä on tulossa ja perheen uusin tulokas kultainen noutaja Raksu tarvitsee myös oman pihan. Rakennusalalla toimiva Matti päättää ottaa vastuun sopivan kohteen etsimisestä, onhan hän rakennusalan ammattilainen. Aikaa kuluu ja ”sopivia” kohteita käydään katsomassa, mutta yksikään ei vielä ole synnyttänyt tunteita siitä oikeasta kohteesta. Tunteellahan ja intuitiollahan ne talotkin ostetaan, ainakin Tiinan mielestä.
Jälleen uusi kohde, 80-luvun alun perinteinen 1-kerroksinen talo, oma mukava tontti, hinta budjetin yläkantissa, mutta kohde vaikuttaa mukavalta. Mikä parasta, viimeisin remontti tehty 2000-luvun vaihteessa, joten heti ei tarvitse sijoittaa rahaa remontin tekemiseen. Tutustumiskäynti päätetään tehdä ensi tilassa ja ei aikaakaan kun Matti ja Tiina kurvaavat talon pihaan. Kiinteistövälittäjä tervehtii ostajaehdokkaita ja aloittaa esittelyn talon ulkopuolelta. Hieno tasainen tontti, kukoistava puutarha ja elinvoimainen nurmikko, onhan maaperä luonnollisen kostea ja ravinteikas, vanhaa peltomaata kun on. Matti tekniikan miehenä kiinnittää huomion kuitenkin eri asioihin kuten siihen, että talon vierustalla on sepelikaista ja syöksytorvet on ohjattu talon nurkilla oleviin rännikaivoihin. Salaojatkin talossa kuulemma on ja talon nurkalla näkyy myös betonikansinen kaivo, johon sadevesi kuulemma menee.
Sisälle astuttaessa esittelykierros käydään perinteiseen tapaan – kehuja säästämättä. Seinä- ja lattiapinnat ovat uudehkot, pesuhuone ja saunatilat vaikuttavat siisteiltä, onpa jopa keittiön kaapitkin uusittu viime remontin yhteydessä. Perustekniikka talossa on perinteistä 80-luvun tekniikka, mutta edellisessä remontissa ilmanvaihtoa on parannettu lisäämällä tehokas huippuimuri tehostamaan vanhaa painovoimasta ilmanvaihtoan. Ilmanlaatua ei toki esittelypäivänä voinut selkeästi todentaa, olihan talon emäntä esittelypäivän kunniaksi tehnyt suursiivouksen ja leiponut pullaa vieraita varten.
Matti ja Tiina kyselevät välittäjältä asioista pitkään ja hartaasti ja talo vaikuttaa nyt sellaiselta, josta on Matti ja Tiina ovat haaveilleet. Talon historiaa käydään läpi välittäjän todettua, että taloahan ei alun perin ole rakentanut ihan kuka tahansa, vaan sen on rakentanut Rakennusmestari itselleen. Ei siis mikään ”tee-se-itse”-mies eikä insinööri, vaan ihan Rakennusmestari. Se oli Matille kuin lupaus siitä, että kun saman alan mies on tämän talon itselleen tehnyt, niin sen on pakko olla todella hyvä talo. Ja näin lopulta kaupat syntyvät ja Matti Ja Tiina saivat perheelleen unelmien talon.
Vai saivatko?
Muuttopäivänä ensimmäisiä tavaroita kannetaan uuteen kotiin intoa puhkuen. Tiina on suunnitellut kahteen huoneeseen uusien tapettien värit ja Matti miettii uuden työhuoneen kalustamista. Yksi asia pitää kuitenkin ensin tehdä koko talossa. Perusteellinen siivous. Talossa on hieman erilainen tuoksu kuin viime käynnillä, ehkä haju on jäänyt vain edellisten asukkaiden tavaroista ja huonekaluista. No, sehän lähtee hyvällä pesuaineella. Kuluu viikkoja, kuukausia. Uuteen kotiin on jo asettauduttu. Haju kuitenkin häiritsee edelleen. Tiina astmaatikkona on joutunut pitkästä aikaa turvautumaan lääkitykseen, eikä Matinkaan olo, varsinkaan aamuisin, ole parhaasta päästä, vaan hänelle on ollut tukkoisuutta, silmien kirvelyä, iho-oireita. Vuoden talossa asuttuaan Tiina ja Matti päätyvät tilaamaan paikalle rakennusterveysasioihin perehtyneen kuntotutkijan. Tutkimukset alkavat asukkaiden haastattelulla, kiinteistön katselmuksella ja suunnitelmiin perehtymisellä. Asiantuntija kiinnittää huomioita moneen riskikohtaan, eikä vähinten poikkeavaan hajuun sisätiloissa. Tutkimukset alkavat ja päivän päätteeksi lista havainnoista on lohduton….
1. Katto vuotaa. Aluskatetta ei ole. Peltien liitokset ja läpiviennit on tehty ammattitaidottomasti. Ilmeisesti myös pellitkin ovat kierrätystavaraa (eli purkutyömaalta)
2. Ilmanvaihtoputket yläpohjassa ovat huonosti tai kokonaan eristämättä. Kondessiovuotoja.
3. Lattiassa on lankkulattian alla ns. roskabetonivalu, joka on märkä ja lattian eristeet ovat homeessa. Maaperä lattian alla on läpimärkää.
4. UIkoseinien alaosat on rakennettu valesokkelilla ja ovat märkää betonirakennetta vasten. Ne ovat myös selvästi vaurioituneet. Höyrynsulku rakenteessa on, mutta sen liitoksia ei ole
tiivistetty.
5. Talon ulkopuolella ei ole vedeneristettä. Syöksytorvet on johdettu rännikaivoihin, joihin on kytketty myös sala-ojat. Kaivoista vesi kulkeutuu ”kaivoon”, joka on kuitenkin kivipesä,
jonka päällä on yksi betoninen kaivonrengas. Talon vieressä on sepelikerros, joka takaa että kaikki sade- ja sulamisvesi imeytyy talon perustusten viereen. Kyseessä on siis
perusteellinen talon kastelujärjestelmä.
6. Pesuhuonetilojen uudet laatoitukset on asennettu vanhojen laattojen päälle eikä rakenteissa ole kuin kosteussivelykäsittely. Kosteutta on päässyt kulkeutumaan vanhojen laattojen alla
viereisiin tiloihin saakka.
Korjausten kustannusarvio 90 000€.
Miksi näin?
Ammattitaito ja ammattinimikkeet eivät kulje aina käsi kädessä. Vanhaa huumorisananlaskua voi sivuta tässäkin tapauksessa: ”Rakennusmestari tietää miten rakennetaan, mutta ei miksi. Diplomi-insinööri tietää miksi, muttei miten. Ja Insinööri ei tiedä kumpaakaan.” Tässä kyseissä tapauksessa oli tehty paljon asioita ymmärtämättä millaisia seuraamuksia milläkin ratkaisulla on. Vanhojen tapojen ja uusien tekniikoiden yhdistäminen ilman riittävää rakennusfysiikan tuntemista ajaa väistämättä ongelmiin ja kohti riskialtista rakentamista.
