Tuija ja Pertti ostivat 80-luvulla tehdyn täystiilitalon, jossa oli tukevat perustukset ja betonilaatan päälle tehty parkettilattia. Tuija ja Pertti olivat tutustuneet taloon ennen kauppaa moneen kertaan. Pankinjohtaja laati kauppakirjan, koska sen haluttiin olevan viimeisen päälle tehty. Tuija ja Pertti olivat tyytyväisiä sekä kauppaan että taloon.
Joulun aikoihin Tuija ja Pertti kutsuivat sukulaisia kylään esitelläkseen taloaan. Talo teki vaikutuksen vieraisiinkin. Kului viikkoja ja myös vuosi ehti vaihtua. Keväämmällä Pertin veljenpoika Antero otti Perttiin yhteyttä pyytäen tätä mukaansa pilkille. Saalis oli vähäinen ja paluumatkalla Antero olikin pitkään hiljaa. Yhtäkkiä Antero totesi, että Tuijan ja Pertin talossa ei ole kaikki kunnossa. Pertti mietti, oliko Antero talosta kateellinen, vaikka hän oli muuten reilu mies. Antero selitti, että talossa tuntui olevan joku vieras tuoksu, semmoinen multainen. Antero sanoi aluksi miettineensä, että tuoksu tuli niistä viherkasveista, joita Tuijalla oli olohuone täynnä. Mutta nyt Pertin vaatteetkin lemuavat, vaikka koko päivä on vietetty tuulisella järvellä. Antero kertoi, että hänen silmiäänkin oli kirvellyt, kun Tuijan ja Pertin kotona oli vietetty iltaa taloon tutustuen. Pilkkireppu jäi eteiseen, kun Pertti heti kotiin päästyään kiirehti soittamaan terveystarkastajalle.
Terveystarkastaja tuli käymään ja totesi, että talossa tosiaan on vieras tuoksu ja sen syy on syytä selvittää. Lisäksi Tuijan ja Pertin olisi harkittava, halusivatko he jatkaa talossa asumista, koska kyse saattoi olla terveyshaittaa aiheuttavasta kosteusvauriosta. Pertti ja Tuija ottivat yhteyttä myös kuntotutkijaan, joka käymään tultuaan esitti, että lattiaan porattaisiin reikiä materiaalinäytteiden ottoa varten. Pertti ja Tuija totesivat, että laadukasta parkettia ei alettaisi rikkomaan. Lopulta päädyttiin siihen, että näytteitä otettiin keittiön ja olohuoneen kynnyksen alta sekä makuuhuoneiden kaappien pohjista. Pertistä ja Tuijasta näytteidenotto tuntui kalliilta.
Kävi ilmi, että viidestä näytteestä kahdessa oli viitteitä kosteusvauriosta. Vaikutti siltä, että alapohjan laatan kosteuseristyksessä oli jotakin kummallista. Pertti ja Tuija ottivat heti yhteyttä myyjään ja kertoivat tilanteesta. Myyjä kävi paikalla asiasta keskustelemassa ja tuolloin sovittiin, että Pertti ja Tuija ottavat yhteyttä myyjään uudemman kerran, kun tutkimusraportti valmistuu. Myyjä suhtautui asiaan rauhallisesti ja kehotti miettimään etenemistä rauhassa.
Kun tutkimusraportti valmistui, se toimitettiin myyjälle. Aika ajoin Tuija ja Pertti miettivät, pitäisikö parkettilattia sittenkin avata kokonaistilanteen hahmottamiseksi. Rahalle tuntui kuitenkin olevan parempaa käyttöä, sillä pariskunnan eräästä kesämökistä tekemä oli hyväksytty. Kesämökki ostettiin ja sitä remontoitiin seuraavan vuoden aikana ahkerasti. Aikaa vietettiin mökillä puuhastellen, eikä kotitalon hajusta ollut enemmälti puhetta.
Lattian purkaminen tuli seuraavan kerran esille, kun Pertti ja Tuija päättivät muuttaa talonsa lämmitysjärjestelmän puukeskuslämmityksestä kaukolämpöön. Samalla oli tarkoitus asentaa lattialämmitys. Lattian purkua aloiteltaessa paljastui, että parketin alla olevat puurakenteet olivat lahonneet kahdessa makuuhuoneissa ja olohuoneessa. Puurakenteet olivat mustia ja märkiä. Lattian purkaminen keskeytettiin. Tuijan soiton jälkeen myyjä tuli heti paikalle ja oli edelleen myötätuntoinen. Myyjän kanssa syntyi kuitenkin kiistaa, kun Tuija ja Pertti vaativat myyjää korvaamaan virheen korjauskustannukset. Myyjä kiisti tienneensä mitään paljastuneista vaurioista. Lattiathan oli aukaistu aivan muusta syystä kuin vaurioiden takia. Pertti ja Tuija esittäessä vaatimuksiaan myyjä hermostui ja poistui talosta ovet paukkuen.
Tuija ja Pertti ottivat yhteyttä juristiin ja kertoivat tilanteestaan. Kokeneen asianajajan kanta oli Pertille ja Tuijalle pettymys: aikaa oli korvausten saamisen näkökulmasta kulunut liikaa. Syy oli se, että Antero oli saattanut hajuhaittoihin liittyvät huolensa Pertin tietoon jo pitkä aika sitten ja kuntotutkimukset oli tehty heti havaintojen jälkeen. Kuntotutkimusten johdosta asia olisi pitänyt kohtuullisessa ajassa selvittää ja myyjälle olisi pitänyt esittää täsmälliset vaatimukset maakaaren mukaisessa järjestyksessä. Pertti ja Tuija joutuivat toteamaan, että myyjän kanssa jutellessaan ja sähköposteja vaihtaessaan konkreettisia hinnanalennus- tai vahingonkorvausvaatimuksia ei tosiaan ollut esitetty.
Aika kuluu ostajan vahingoksi. Täsmälliset vaatimukset pitää esittää kohtuullisessa ajassa siitä, kun virhe havaitaan kun se olisi ollut havaittavissa, jos asiaa olisi selvitetty. Epäilysten herättyä asian kanssa ei siis pidä vitkastella!
