Ville osti kiinteistönvälittäjän kautta myynnissä olleen rintamamiestalon käytyään tutustumassa siihen useita kertoja. Talo vaikutti asianmukaisesti ylläpidetyltä. Ville osti talon, koska taloon oli tehty ns. elintasosiipi 80-luvun alussa suihku- ja saunaosastoineen, ja talossa oli myös riittävästi tilaa hänen musiikkiharrastuksessa tarvitsemilleen soittimille. Villen tarkoituksena oli nikkaroida talon alakertaan musiikkihuone, jossa voisi soitella rauhassa.
Ville aloitti musiikkihuoneen rakennusurakan alakerran väliseinärakenteita purkamalla. Tuolloin Ville huomasi insinööriystävänsä Lassen kanssa, että laudat vaikuttivat osin tummentuneilta. Miehet ajattelivat tummumien liittyvän siihen, että rintamamiestaloissa oli monesti käytetty lauta-ainesta, jota oli jo aikaisemmin käytetty rakentamisessa jossakin muualla. Tarpeistahan oli ollut sotien jälkeen kovasti pulaa. Näissä aatoksissa työt etenivät ja puretut sisäseinät siirrettiin siirtolavalle. Työkiireiden takia remontti jäi pariksi viikoksi seisomaan. Kun aikaa taas löytyi, Ville ryhtyi asentamaan pintamateriaaleja ja laittamaan äänieristyselementtejä paikalleen. Koolausrimoja naulattaessa Ville huomasi, että naulat upposivat seinärakenteeseen kuin veitsi voihin. Ville otti sorkkaraudan ja kokeili raudalla seinän alaosaa, joka olikin pehmeä. Ville riuhtaisi seinän alaosaa raudalla ja pehmentyneet puukappaleet levisivät lattialle. Ville harmitteli, että työtä olikin ilmeisesti odotettua enemmän. Ahkerasti Ville huhki koko viikonlopun ja lopulta hän sai purettua kaikki seinärakenteet aina valettua seinää myöten. Ville teki kavereidensa avustuksella musiikkihuoneen valmiiksi lomaviikollaan.
Töiden ohessa Ville oli yrittänyt tavoitella myyjää reklamaation tekemistä varten, mutta ei ollut saanut tätä kiinni. Viimein Ville kyllästyi soittoyrityksiin ja laittoi myyjälle sähköpostia pyytäen myyjää paikan päälle. Kun myyjä tuli katsomaan taloa, Ville esitteli myyjälle puutavaran ostamisesta aiheutuneet kuitit ja tuntilistat osoittaakseen, kuinka paljon rakentamiseen oli käytetty rahaa ja työaikaa. Ville oli jättänyt malliksi myös seinästä irronneita puunkappaleita, jotka olivat selvästi lahoja. Myyjä kiitti Villeä asiallisesta suhtautumisesta ja poistui paikalta ilmoittaen ottavansa kantaa asiaan lähipäivinä.
Myyjältä tuli kirje, jossa todettiin, että myyjä ei vastaa mistään korjauskustannuksista. Ville oli jo ennen kauppaa kertonut tekevänsä alakerrassa muutostöitä ja näin ollen töihin oli myyjän mukaan ryhdytty muussa tarkoituksessa kuin virheen poistamiseksi. Myyjä oli ollut Villen yhteydenottoyritysten aikaan Tansaniassa safarilla eikä hän ollut saanut Villeltä edes tekstiviestiä siitä, että virheellisiä rakenteita oltiin purkamassa. Myyjä totesi, että mikäli hän olisi saanut tilaisuuden lahovaurion todentamiseen, ilman muuta hän maksaisi korjauskustannukset. Nyt yhden laudanpätkän ja puunkappaleita nähtyään ei myyjä voinut mielestään muuta kuin todeta, että talossa ei ollut merkittävää virhettä ja että asia oli hänen osaltaan selvä. Myyjä oli ollut yhteydessä asiantuntijoihin, jotka olivat todenneet, että tilannetta oli jälkikäteen mahdotonta selvittää ja että asiassa jäätäisiin monelta osin arvailujen varaan.
Ville hämmentyi tilanteesta, sillä netin keskustelupalstoilla oli lukenut, että myyjän vastuu kaupan kohteesta kestää viisi vuotta. Remontti oli ollut kallis ja budjetti oli paisunut ikävän yllätyksen takia kaksinkertaiseksi. Ville kääntyi lakimiehen puoleen, joka totesi, että myyjän kanta vastasi oikeuskäytäntöä. Myyjällä pitää olla mahdollisuus todeta virhe ja varsinkin korjaustarve ja -laajuus. Mikäli Ville haluaisi lähteä vaatimaan hinnanalennusta myyjältä oikeudessa, lopputulos olisi todennäköisesti se, että myyjä ei tässä tilanteessa vastaisi lainkaan korjauskustannuksista.
Myyjälle tulee varata mahdollisuus tutustua tilanteeseen. Kun havaitset vikoja tai puutteita, ota yhteyttä myyjään. Jotta välttäisit oikeudenmenetykset, vältä vauriokohtien laajaa purkamista. Aika kuluu ostajan vahingoksi. Täsmälliset vaatimukset pitää esittää kohtuullisessa ajassa siitä, kun virhe havaitaan kun se olisi ollut havaittavissa, jos asiaa olisi selvitetty. Epäilysten herättyä asian kanssa ei siis pidä vitkastella!
